sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Kolmas maailmankonferenssi: "Henkien kohtaaminen"

Ryhmäkuva karttahuoneessa (kuva: Jussi Kivi).

Esoteerisen maantieteen koulu ja Romantic Geographic Society kutsuivat koolle lajissaan kolmannen kokeellisen ja vaihtoehtoisen aluetutkimuksen seminaarin. "Henkien kohtaamiseksi" nimetty tapahtuma pidettiin lauantaina 12.3. Helsingin Kruununhaassa erittäin tunnelmallisessa suurhuoneistossa, jonka ystävällisesti soi käyttöömme sen haltija Erkki Makkonen. Tilassa oli jo valmiiksi maantieteeseen, retkeilyyn ja seikkailuun liittyvää materiaalia ja laitteistoa, mikä viritti tunnelman priimasti kohdalleen. Traagisen varjonsa tapahtumaan tosin toi uutinen Fukushiman ydinvoimalan räjähtämisestä Japanissa.

Seminaariin osallistui 25 henkeä, joista miltei puolet oli seminaariemme ja pienempien kausitapaamistemme suhteen uusia tulokkaita. Uusiutumisen ja kehittymisen vire tuntui raikastavan aluetutkimuksellista kenttää, mutta samalla katsottiin taaksepäin pidempien kaarien hahmottamiseksi. Ohessa luettelo esityksen pitäneistä ihmisistä ja lyhyt luonnehdinta kunkin aiheesta.

Maantieteilijä, valokuvataiteilija Mikko Itälahti vei katsojat mustavalkoiselle kuvamatkalle talviselle Hietaniemen hautausmaalle. Hän mietti muun muassa vuoden 1918 valkoisten uhrien hautapaasien muotokieleen liittyvää sanomaa. Kuvissa oli saavutettu mustavalkoisuudella ja kuvakulmilla ajaton rauhan tunnelma, ja niiden oli vaikea uskoa olevan Helsingistä. Aineisto liittyi Hannu Linkolan pitämään maantiede ja maisema -maisterikurssiin. Esityksen otsikko oli Romantiikasta suomalaiseen identiteettiin - visuaalisia fragmentteja Hietaniemen hautausmaalta.

Kuvataitelija Jussi Kivi kertoi kuvin ja sanoin 1970-90-luvun metsäretkistä ja myyttisen erämaan etsimisestä. Nuorten eräseikkailukirjojen innoittamina alkaneet retket jatkuivat kirkasotsaisen kaipuun vedossa, jota todellisuus alkoi tosin himmentää Näimme muun muassa karhunpesän ja laavuleirejä Kuhmon Elimyssalosta. Siellä, 600 kilometrin päässä Helsingistä, voi päästä metsään jopa runsaan kolmen kilometrin päähän lähimmästä tiestä, Kivi valisti. Se on ilmeisesti pisin etäisyys tielle, mitä metsäautoteiden halkomista Suomen metsistä ylipäätään löytyy. Silti romantikon on koettava ikimetsänsä vaikka mielikuvituksen voimin.

Valokuvaaja ja kirjoittaja Antti Koli esitteli mietteitään luonnon kuvaamisesta. Näimme otoksia linnuista, käärmeistä ja maisemista, joille oli yhteistä se, että ne oli kuvattu Helsingistä tai aivan sen liepeiltä - ajokortiton vuosaarelainen Koli on puhdasverinen lähiluontokuvaaja. Hän pui muun muassa ihmisen läsnäolon vaikutusta kuvattiin eläimiin ja eläinten tunnetilojen näkymistä kuvissa sekä toisaalta hetkellisyyden tavoittamisen ja pitkäpinnaisen perehtymisen merkitystä ja parhaassa tapauksessa yhdistymistä.

Filosofisen kulttuurilehti Paatoksen päätoimittaja ja Totuusradion toimittaja Risto Koskensilta esitteli valokuvin ja tarinoin öistä hiihtoretkeä. Erityistä hiihdossa oli se, että se tapahtui Tampereen keskustan kaduilla, jotka joulun jälkeen sattuneeessa lumimyräkässä päätettiin jättää joiksikin tunneiksi kokonaan auraamatta. Hetken aikaa luonto hallitsi suvereenisti liki autiota kaupunkia, mikä oli erityinen kokemus öiselle vaeltajalle.

Merelliseen retkeilyyn erikoistunut kuvataiteilija Nuutti Koskinen sai seminaariväen myötäelämään tuntemattoman ja nimettömäksi jääneen ihmisen kohtaloa esityksessään "Estrelicia (Erään merimiehen tarina)". Siinä hän esitteli tuuliajolle joutuneesta ja sittemmin räjähdyspalossa tuhoutuneesta asuntoveneestä tallentamaansa monipuolista aineistoa. Saimme seurata "merimieheksi" ristityn herran tarinaa 1950-luvulta nykypäivään valokuvien ja dokumenttien kautta (henkilötiedot asiakirjoista ja valokuvien kasvot olivat hienotunteisesti peitetyt). "Merimies" oli noussut yhä uudestaan elämän takaiskuista, osoittanut erityistä optimismia ja jopa keksijän vikaa - kovan onnen venekin oli itse suunniteltu ja valmistettu.

Todellisuuden tutkimuskeskuksen edustajat Pekko Koskinen ja Tuomas Laitinen luennoivat teemalla "Oppuus, ympäristö, esitys". Alustus perustui heidän TTK:n puitteissa laatimaansa Uskominen-opasesitykseen. Interaktiivisissa kaupunkiopastuksissa opas johdattaa katsojan havainnoimaan niitä moninaisia uskomiseen perustavia rakenteita, jotka määrittävät yksinkertaisimpiakin päivittäistoimiamme. Esitys on laajentunut metodologiaksi, jota jaetaan eteenpäin opaskoulutuksena (jonka on tilannnut muun muassa luterilainen kirkko) ja syksyllä julkaistavana kirjana. Pohjimmiltaan on kyse yrityksestä ymmärtää paremmin koko ilmiömaailman luonnetta, mikä alkaa "itsestään selvyyksien" kyseenalaistamisesta.

Maantieteilijä, toimittaja Marko Leppänen palasi retrospektiivisessä esityksessä 1990-luvulle. Kuvat ja tarinat käsittelivät toisaalta Intiaa ja Nepalia, ja toisaalta retkeilyä Suomessa. Leppäsen retkifilosofiana Idässä oli asettua kuukausiksi yhdelle paikkakunnalle ja tehdä ympäristöön retkiä, joissa suunnitelmallisuuden karsiminen minimiin salli kiinnostavien asioiden ja kohtaamisten tapahtua. Suunnitelmallisemmasta otteesta oli esimerkkinä "guru spotting" -teema: enemmän ja vähemmän autenttisten gurujen tapaaminen, mikä korosti sisäisen retken aspektia. Suomi-kuvissa nähtiin retkeilijän takavuosien kiinnostuksen kohteita kalliomaalauksista ja jatulintarhoista autiotaloihin ja saaristoretkiin.

Ylen kehittämispäällikkö, psykoterapian opiskelija Raimo Lång vei katsojat kuvamatkalle pääkaupunkiseudun massiivisiin kaivuu- maansiirtokohteisiin. Niissä koko vanha ulkoinen todellisuus kuoritaan usein pois peruskalliota myöten, ja Lång puhuikin kohteista "nahanluonnin paikkoina". Dramaattiset, luonnonvaloa ja valosaastetta hyödyntävät maisemakuvat edustivat asiantuntijakommentin mukaan 1800-luvun lopun amerikkalaisen maisemakuvauksen romanttisia ihanteita, ja kieltämättä tunnelmissa oli jotain epätodellisen coloradomaista.

Luonto-opas ja ympäristökasvattaja Erkki Makkonen saatteli katsojat syksyisiin tunnelmiin, Tallinnan edustan vanhalle merirosvosaari Aegnalle ja Nuuksion yöretkelle. Karun lokakuiset ulkoiset puitteet tekivät tilaa syväekologiselle ja itsetuntemukselliselle tutkailulle. Lisäksi Makkonen kertoi sukunsa taiteilijoista, Fredrik Ahlstedtista (1839-1901) ja tämän vaimosta Nina Ahlstedtista (1853-1907). Pariskunta kuului Önningebyn taiteilijasiirtokuntaan, ja ensin mainittu oli myös merkittävä taideopettaja oppilainaan muun muassa Gallen-Kallela, Järnefelt ja Halonen.

Teksti-tv-toimittaja ja pyöräilyn matkasaarnaaja Matti Rämö piti esityksensä fillariretkestään, joka vei kesällä 2010 Helsingistä Murmanskiin ja Norjan sekä Ruotsin pohjoisosien kautta takaisin koti-Stadiin. Keikan kohokohta oli Leppävirran parintuhannen hipin Rainbow-leiri ja Vienan ja Jäämeren luonto. Petsamon saastuneisuudesta on toki ennenkin kuultu, mutta oli tylyä nähdä nikkeliteollisuuden todellisuus tuoreista kuvista. Rämö osasi elävöittää matkan vastukset ja riemut sujuvaksi stooriksi. Hänen uusi matkakirjansa Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin: Hymyn voimaa ja sodan jälkiä (Minerva kustannus) ilmestyi muutama päivä aiemmin.

Pitkän linjan retkeilijä Jukka Siltanen selosti lämpöisen humoristisesti häämatkansa Kreikan saariston off-season -hiljaisuuteen. "Venuksestaan" tunnetun Miloksen saaren idyllistä löytynyt Paleoreman hylätty rikkikaivos terästi kaivannaisteollisuuden historiaan perehtyneitä katsojia. Näimme kuvia tuotantolaitoksesta, jossa kaikki oli jätetty aavemaisesti sikseen kuin tarkoitus olisi ollut vain poistua ruokatunnille. Hieno tilapäisyyden muistutus.

Tamperelaista seikkailijaryhmä TreStalkersia edusti kolme jäsentä, nimimerkit c8h11no2, Nila ja Wormwood. Suomen UE-skenen kunkut mielivät jo ottaa etäisyyttä koko urban exploration -termiin ja päästä toimintaansa aiemmin leimanneesta suorituskeskeisyydestä. Nyt kohteissa on viivytty tunteja vain tunnustellen rennosti atmosfääriä - ja musisoimalla! Näimme taiteellisesti tasokkaan kuvakoosteen autenttisesti kohteissa äänitetyllä soundtrackilla. Ja mitä ne kohteet olivat? Jotain sellaisia mitä ei Suomesta uskoisi löytyvän - mutta ne ovatkin näkymättömissä.

Seminaarin "virallinen suojelija" oli Nina Ahlstedt, ympäristön herkkävaistoinen havainnoitsija.

Ei kommentteja: